En ole varma siitä, onko asia jäänyt minulta huomaamatta, mutta neljännen kappaleen aikana huomasin kuinka suoraan Kathy tuntuu kertovan muistojaan minulle. Tuntuu kuin hän melkeinpä puhuttelisi minua. Eräässä kohdassa Kathy sanoo: " En tiedä, onko teillä päin ''kokoelmia''. ", mikä on hyvin hämmentävää, koska hän mielestäni osoittaa sanansa suoraan lukijalle.
Kyseessä ei ole taidakaan olla aivan perinteinen minä-kertoja, koska Kathy ei myöskään heti kerro kaikkea, vaan salaa lukijalta tietojaan. Hän ikään kuin odottaa hetkeä, jolloin voisi paljastaa jonkun mehukkaan salaisuutensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti