Kysymyksiä

Toisen ja kolmannen kappaleen aikana kathy kertoo siitä, miten Tommyn syrjiminen oli loppunut. Asiaan oli vaikuttanut keskustelu, jonka Tommy oli käynyt Lucy-nimisen Valvojan kanssa. Tämän seurauksena Tommy ei enää huomioinut kiusaustaan niin paljon, eikä saanut raivokohtauksia. Laitoin merkille, että Lucy on jollain lailla vähän erikoisempi valvojana, sekä oletan että Lucy on myöhemmän tarinan kannalta tärkeä. Lucyn mukaan luovuttajille ei nimittäin opeteta kaikkea. 

Luettuani kolmannen kappaleen käsitykseni siitä, mitä luovuttaja-termillä tarkoitetaan on alkanut rakentua. Kappaleesta nimittäin käy ilmi, että luovuttajien lisäksi on olemassa ns.ulkopuolinen maailma. Oletan luovuttajien nimensä mukaisesti luovuttavan jotain ulkomaailmaan. Esimerkiksi, nainen nimeltään Madame, hän on siis ulkopuolelta, käy hakemassa taideteoksia, runoja yms. galleriaan. Galleria on jonkinlainen tabu luovuttajien ja valvojien keskuudessa, mutta kukaan ei tunnu tietävän, miksi.

Mutta eniten minua tässä luovuttaja-asiassa häiritsee se, että Madame pelkäsi Kathya ja muita hänen ystäviään, vaikka he olivat lapsia. Olennaisin seikka pelossa oli se, että Madame pelkäsi heitä siten, miten joku pelkää jotain todella vastenmielistä, mihin ei halua koskea. Miksi hän tekisi niin? Kysehän on viattomista lapsista.

Päättelen siis, että luovuttajat eivät luovuta tavaroita. He luovuttavat osia itsestään. Tätä päätelmää vahvistaa se, että Kathyn ystävä Ruth oli eräässä vaiheessa kathyn kertomaa paikassa nimeltään toipumiskeskus. Lucyn mukaanhan luovuttajille ei opetettu kaikkea. Alan ymmärtää sen, mitä kaiken takana piilee.

Herännyt mielenkiinto

Luettuani kirjan ensimmäisen kappaleen mielenkiintoni kirjaa kohtaan on kasvanut, ja tunnistan jo nyt hyvän kirjan merkit. Yksi merkkeistä on se, että kirjaa ei tahdo laskea käsistään.

Ensimmäinen osa sijoittuu 1990-luvun lopun englantiin, ja tarinaa kertoo Kathy H. niminen henkilö. Kertoja vaikuttaisi olevan varsin perinteinen minä-kertoja, joka kertoo menneisyydestään. Tekstissä puhutaan luovuttajista. En ole varma mitä termillä tarkoitetaan, mutta uskon sen selviävän myöhemmin. Kathy H. on toiminut luovuttajien valvojana jo kauan, lähes 12 vuotta, ja hän on ainakin omien sanojensa mukaan hyvä työssään. Mielestäni Kathy H.:lla on myös luovuttaja-taustaa.

Ensimmäisessä kappaleessa Kathyn kertoessa menneisyydestään kerrotaan myös Tommy-nimisestä pojasta, jota syrjitään saamattomuutensa takia. Kathy H. tuntuu säälivän Tommya, mikä ilmenee mm. omatunnonvihlaisuna. Muut tuon yhteisön, jonka siis oletan olevan luovuttajien yhteisö, jäsenet eivät kuitenkaan vaikuta tuntevan sääliä Tommya kohtaan. Heidän mielestään Tommy ansaitsee kohtelunsa.

Kohti uutta lukukokemusta

Kazyo Ishiguron romaani Ole luonani aina ei ole kaikkien makuun, kertoo Margaret Atwood kyseisen romaanin takakannen kommenteissa. Kommentit eivät kerro juuri mitään juonesta, joten on vaikeaa tietää mitä odottaa. Time magazinen Lev Grossmanin kommentti tiivistää romaanin olevan pohjimmiltaan tarina ihmisistä, jotka yrittävät saada hieman iloa irti elämästään ennen valojen sammumista. Etsiessäni lisätietoa internetin avulla satuin osumaan blogiin, jossa sanottiin kirjan olevan parhaimmillaan silloin, kun ei tiedä mitään etukäteen. Päätin jättää tutkimisen sikseen ja tutustua tarinaan vasta myöhemmin, lukiessani sitä itse.

Romaani vaikuttaa kiinnostavalta, vaikka idea onkin hämärän peitossa. Uskoisin, että edessäni on hyvä kirja, sillä olen kuullut Ishiguron olevan loistava kirjailija. Jää nähtäväksi, millainen tästä lukukokemuksesta tulee.