sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Loppu

Luettuani kirjan istuin hetken aikaa sängylläni muistellen. Kirjan loppu ei ollut onnellisimmasta päästä, Tommyn neljäs luovutus tuli ja sen mukana myös kuolema. Kerrontatapa vaikutti siihen, että kirjaan eläytyi varsin vahvasti, joten lopun ratkaisu altisti pienelle "kurkun karheudelle" . Tuntuu kuin olisi ollut osallisena kaikessa, ja nyt kaikki olisi poissa. Ensin Ruth, sitten Tommy, ja aikanaan Kathy.

Kertojana oli selkeästi Kathy, joka kertoi muistojaan. Kathyssä oli metafiktiivisen kertojan piirteitä, esim. se että joku selkeästi kertoi tarinaa, ja lukijaa muistuteltiin siitä. Kathy myös kommentoi omaa kerrontaansa, silloin kun oli mennyt asiassaan sivuteille.

Olo on sama kuin jokaisen hyvän kirjan jälkeen, tuntuu kuin olisi menettänyt hyvän ystävänsä. Kirjan voi toki lukea uudestaan, mutta se on ikäänkuin vanhan, jo poissa olevan ystävän muistelua. Ystävät kuolevat, mutta muistot ovat luonamme loppuun asti. Paitsi jos sattuu sairastamaan dementiaa.

Ei lykkäyksiä

Lykkäyksiä ei ole olemassa. Emily kertoi myös, että Hailsham oli yksiä ainoita paikkoja, jossa luovuttajat saivat kasvaa niin hyvästi. Kaikki se on kuitenkin jo poissa, Hailsham ja sen kaltaiset paikat ovat suljettu. Tunnelma on aika lohduton, mutta silti jotenkin rauhallinen.

Kirjaa on enään yksi kappale jäljellä. En oikeastaan enää pysty edes arvailemaan sitä, mitä se paljastaa. Kirja on ollut todella hyvä, ainoa miinuspuoli lukemisessa on ollut tämä jatkuva stoppailu blogikirjoituksen takia.

Kohti loppua

Kirja alkaa lähestyä loppuaan, mutta tilanne on sitäkin jännittävämpi. Kathy ja Tommy yrittävät saada lykkäystään madamelta. Tilanne oli jo jännittävä, mutta 21.kappaleen lopussa Kathyn ja Tommyn vanha rehtori Hailshamista, Emily, tuli mukaan kuvioihin.

Ei tässä enää tiedä mitä ajatella, saati kirjoittaa. Haluan vain lukea kirjan loppuun.

Sovinto

Jo kolmannen osan ensimmäinen kappale kertoi Kathyn, Ruthin ja Tommyn välien sopimisesta, ja suhtautumiseni Ruthiin parani. Ruth pyysi heidän kolmen retkellään anteeksi kaikkea sitä, mitä oli laittanut Kathyn ja Tommyn kestämään. Sitä kuinka oli estänyt heistä tulemasta parin. Ruth myös antoi heille Madamen osoitteen, sillä uskottiin, että oikeasti rakastuneet luovuttajat voisivat saada lykkäystä luovutuksiin.

Ruth kuoli toisessa luovutuksessaan. Kathy oli iloinen siitä, että hän ja Ruth olivat saaneet sovittua riitansa.

Odotin kuulevani tarinoita Kathyn valvojaksi kouluttautumis-ajoilta, mutta ne taidetaan sivuuttaa tyystin.

Välipohdintaa


Kirja jaottuu kolmeen osaan, joista ensimmäinen käsitteli eloa Hailshamissa. Lapsuuden ja kasvun vuosia. Toinen on jo selkeästi aikuiselämää lähellä oleva, lapsuuden ja aikuisuuden murrosvaihetta. Tässä vaiheessa asutaan karuissa mökeissä.

Oletan siis, että kolmas osa on muistoja Kathyn valvoja-ajalta. Se olisi hyvin järkeenkäypää, koska toisen osan lopussa Kathy lähti opiskelemaan valvojaksi. Toivon kathyn kertovan asioista, jotka askarruttavat mieltäni. Koko tästä luovuttajasalaliitosta ja siitä miten Tommy, Ruth ja Kathy myöhemmin vielä tunsivat ja sopivat välejään.

Olen kuitenkin alkanut epäillä jo vahvasti, etten ehkä saa kuulla kaikkea.

Toinen osa loppuun

Olen päässyt lukemisessani siihen, että sain luettua toisen osan loppuun. Koko toisen osan aikana pidin koko ajan vähemmän ja vähemmän Ruthista, ja inho huipentuma oli 17.luvun lopussa. Ruth ikäänkuin kehitti ansan, jolla Tommyn ja Kathyn välit rikkoutuivat. Tuo välirikkoutuma vaikutti varmasti siihen, että Kathy päätti lähteä opiskelemaan valvojaksi, eroten ystävistään.

kirja alkaa lähestyä loppuaan, mutta tuntuu kuin suuri osa kirjasta olisi vielä hämärän peitossa.


Väärä oletus


Norfolkissa ollut Ruthin oletettu mahdollinen osoittautui vääräksi, josta Ruth otti vähän itseensä. Kaupungissa oleva joukko jakautui kahdeksi joukoksi, veteraanien ja Ruthin joukkoon ja Tommyn ja Kathyn joukkoon. Ruth ja veteraanit menivät veteraanien ystävän luokse, ja Tommy ja Kathy etsivät ja löysivät Kathyn kadonneen kasetin (Judy Bridgewater - SongsAfter Dark).

Maalausten, piirrosten ja runojen merkitystä oli korostettu Hailshamissa, ja Tommy teorisoi sen johtuvan siitä, että niiden avulla pystyttäisiin ''lukemaan'' ihmistä. Niiden avulla voitaisiin varmistaa, puhuuko luovuttaja jossain asiassa totta.

Olen myös alkanut pohtimaan, että pystyykö Kathy lopultakaan paljastamaan kaikkia salaliitto-teorioita, joita kirjassa pyörii. Kathy on kuitenkin luovuttaja, joten hänelle ei kerrota kaikista asioista kovinkaan helposti. on kuitenkin selvää, että Kathy oli tulevaisuudessaan jollain lailla erikoinen.

Ps. Kathy epäilee seksin himonsa johtuvan siitä, että olisi ollut kopioitu jostain pornotähdestä tai vastaavasta. Siksi hän selailee mökeissä olevia pornolehtiä, hän etsii mahdollistaan.

Mahdolliset

Kappaleissa 12 ja 13 ilmeni seikka, jota en ollut pohtinutkaan. Luovuttaja-nuoret epäilivät, että on olemassa ''mahdollisia'', ihmisiä joista heidät on ''kopioitu''. Tälläinen olisi ymmärrettävää, nyt kun tarkemmin ajattelee. Mökeissä asuvat veteraanit sanoivat nähneensä Ruthin mahdollisen, läheisessä kaupungissa Norfolkissa. Pari veteraania, Ruth, Tommy ja Kathy lähtivät tarkistamaan asiaa.

Tommyn ja Ruthin parisuhteessa vaikuttaisi myös olevan jotain pientä säröilyä. 

lauantai 5. toukokuuta 2012

Mielenkiintoista

Elämä Mökeissä on täysin erilaista kuin Hailshamissa. Seksi on olennaisempana osana, ja Kathylla tuntuu olevan jonkinlainen addiktio siihen. Mökeissä asuminen vaatii myös muutenkin aikuismaisempaa käytöstä.

Kerrontatapa ei ole muuttunut, Kathy kertoo edelleen tarinaansa, muistojansa. 

Takana Hailsham, Mökit

Toisen osan alussa Hailshamin luovuttaja-nuoret ovat siirtyneet ''mökkeihin''. Kyseessä on jonkinlainen vanha maatila, jossa nuoret joutuvat elämään ennen kuin pääsevät jonnekin eteenpäin. Mökki-yhteisön keskuudessa lukeminen vaikuttaisi olevan suuressa roolissa, tai ainakin mökeissä luetaan paljon. Myös televisiosta otetaan mallia mm.käyttäytymisessä.

Ruthin ja Kathyn välit ovat myös ainakin nyt alussa vähän kireät, jopa suoranaista vittuilua esiintyy ainakin Ruthin suunnasta.

Tuntuu kuin Mökit olisivat jonkinlainen totutus oikean maailman eloon, ainakin elämä on muuttunut paljon karummaksi ja jokaiselta odotetaan aikuistumista.

Ensimmäinen osa loppuun

Rullaillaan eteenpäin, Kathyn kertoman mukaan kohti heidän viimeisiä vuosiaan kasvupaikassaan, jonka nimi on siis Hailsham. Tarina etenee, Lucy paljasti luovuttaja-lapsille mielipiteensä siitä, ettei heille kerrota kaikkea. Kathy ja Tommy pohtivat mitä sillä tarkoitettiin, ja päätyivät lopputulokseen. Heille kerrotaan asioita juuri siinä iässä, etteivät he täysin ymmärrä asiaa mutta laittavat tiedon muistiin. Näin he tietävät paljon, mutteivät kuitenkaan ymmärrä, koska eivät pohdi asian merkitystä.

Näin flunssaisena kirjan mysteerisyys on aika vaikeaa, mutta pakko yrittää. Kathy jättää kokoajan jotain pieniä asioita kertomatta, koska kuulemma ei ole vielä niiden aika. Kathy jopa selittää jostain asiasta, ja sitten huomaa joutuneensa sivuun aiheestaan, josta aikoi kertoa.

yhdeksäs kappale, joka on myös ensimmäisen osan viimeinen kappale. Kathy selvittelee Tommyn ja Ruthin parisuhdeongelmia. Ensimmäinen osa loppuu siihen, kun Valvoja Lucy on lähtenyt Hailshamista, mutta syytä ei kerrottu. Oletan sen ilmenevän myöhemmin, kunhan Kathy pääsee siihen osaan tarinasta.

torstai 3. toukokuuta 2012

Hitaasti

Viides ja kuudes luku eivät juurikaan vieneet tarinaa eteenpäin. Niissä käsiteltiin Kathyn ja hänen ystävänsä Ruthin ystävyyttä.Mutta löysin asian, mistä kirja on saanut nimensä. Kyseessä on Kathyn omistamalla kasetilla oleva kappale, joka luo hänelle jostain syystä mielikuvan naisesta, joka ei voi saada lapsia. Tapahtuu kuitenkin ihme ja nainen saa lapsen. Nainen kävelee ympäriinsä lapsen kanssa ja laulaa kappaleen sanoja: "Kulta, ole luonani aina...". Tässä vaiheessa mainittakoon, että luovuttajat eivät ilmeisesti voi saada lapsia.

Kirjan edetessä, eli Kathyn jatkaessa tarinankerrontaansa ilmenee, että Ruth ei ole enää elossa. Jätän taas lukemisen ja jään pohtimaan, missä vaiheessa Kathy kertoo Ruthin kuolemasta, ja että miten se tapahtui. Oletan, etten saa kuulla asiasta vielä pitkään aikaan, sillä hyvän tarinankertojan tavoin Kathy odottaa parempaa hetkeä kertomiselle.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Kertojasta

En ole varma siitä, onko asia jäänyt minulta huomaamatta, mutta neljännen kappaleen aikana huomasin kuinka suoraan Kathy tuntuu kertovan muistojaan minulle. Tuntuu kuin hän melkeinpä puhuttelisi minua. Eräässä kohdassa Kathy sanoo: " En tiedä, onko teillä päin ''kokoelmia''. ", mikä on hyvin hämmentävää, koska hän mielestäni osoittaa sanansa suoraan lukijalle.

 Kyseessä ei ole taidakaan olla aivan perinteinen minä-kertoja, koska Kathy ei myöskään heti kerro kaikkea, vaan salaa lukijalta tietojaan. Hän ikään kuin odottaa hetkeä, jolloin voisi paljastaa jonkun mehukkaan salaisuutensa.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Kysymyksiä

Toisen ja kolmannen kappaleen aikana kathy kertoo siitä, miten Tommyn syrjiminen oli loppunut. Asiaan oli vaikuttanut keskustelu, jonka Tommy oli käynyt Lucy-nimisen Valvojan kanssa. Tämän seurauksena Tommy ei enää huomioinut kiusaustaan niin paljon, eikä saanut raivokohtauksia. Laitoin merkille, että Lucy on jollain lailla vähän erikoisempi valvojana, sekä oletan että Lucy on myöhemmän tarinan kannalta tärkeä. Lucyn mukaan luovuttajille ei nimittäin opeteta kaikkea. 

Luettuani kolmannen kappaleen käsitykseni siitä, mitä luovuttaja-termillä tarkoitetaan on alkanut rakentua. Kappaleesta nimittäin käy ilmi, että luovuttajien lisäksi on olemassa ns.ulkopuolinen maailma. Oletan luovuttajien nimensä mukaisesti luovuttavan jotain ulkomaailmaan. Esimerkiksi, nainen nimeltään Madame, hän on siis ulkopuolelta, käy hakemassa taideteoksia, runoja yms. galleriaan. Galleria on jonkinlainen tabu luovuttajien ja valvojien keskuudessa, mutta kukaan ei tunnu tietävän, miksi.

Mutta eniten minua tässä luovuttaja-asiassa häiritsee se, että Madame pelkäsi Kathya ja muita hänen ystäviään, vaikka he olivat lapsia. Olennaisin seikka pelossa oli se, että Madame pelkäsi heitä siten, miten joku pelkää jotain todella vastenmielistä, mihin ei halua koskea. Miksi hän tekisi niin? Kysehän on viattomista lapsista.

Päättelen siis, että luovuttajat eivät luovuta tavaroita. He luovuttavat osia itsestään. Tätä päätelmää vahvistaa se, että Kathyn ystävä Ruth oli eräässä vaiheessa kathyn kertomaa paikassa nimeltään toipumiskeskus. Lucyn mukaanhan luovuttajille ei opetettu kaikkea. Alan ymmärtää sen, mitä kaiken takana piilee.

Herännyt mielenkiinto

Luettuani kirjan ensimmäisen kappaleen mielenkiintoni kirjaa kohtaan on kasvanut, ja tunnistan jo nyt hyvän kirjan merkit. Yksi merkkeistä on se, että kirjaa ei tahdo laskea käsistään.

Ensimmäinen osa sijoittuu 1990-luvun lopun englantiin, ja tarinaa kertoo Kathy H. niminen henkilö. Kertoja vaikuttaisi olevan varsin perinteinen minä-kertoja, joka kertoo menneisyydestään. Tekstissä puhutaan luovuttajista. En ole varma mitä termillä tarkoitetaan, mutta uskon sen selviävän myöhemmin. Kathy H. on toiminut luovuttajien valvojana jo kauan, lähes 12 vuotta, ja hän on ainakin omien sanojensa mukaan hyvä työssään. Mielestäni Kathy H.:lla on myös luovuttaja-taustaa.

Ensimmäisessä kappaleessa Kathyn kertoessa menneisyydestään kerrotaan myös Tommy-nimisestä pojasta, jota syrjitään saamattomuutensa takia. Kathy H. tuntuu säälivän Tommya, mikä ilmenee mm. omatunnonvihlaisuna. Muut tuon yhteisön, jonka siis oletan olevan luovuttajien yhteisö, jäsenet eivät kuitenkaan vaikuta tuntevan sääliä Tommya kohtaan. Heidän mielestään Tommy ansaitsee kohtelunsa.


maanantai 23. huhtikuuta 2012

Kohti uutta lukukokemusta

Kazyo Ishiguron romaani Ole luonani aina ei ole kaikkien makuun, kertoo Margaret Atwood kyseisen romaanin takakannen kommenteissa. Kommentit eivät kerro juuri mitään juonesta, joten on vaikeaa tietää mitä odottaa. Time magazinen Lev Grossmanin kommentti tiivistää romaanin olevan pohjimmiltaan tarina ihmisistä, jotka yrittävät saada hieman iloa irti elämästään ennen valojen sammumista. Etsiessäni lisätietoa internetin avulla satuin osumaan blogiin, jossa sanottiin kirjan olevan parhaimmillaan silloin, kun ei tiedä mitään etukäteen. Päätin jättää tutkimisen sikseen ja tutustua tarinaan vasta myöhemmin, lukiessani sitä itse.

Romaani vaikuttaa kiinnostavalta, vaikka idea onkin hämärän peitossa. Uskoisin, että edessäni on hyvä kirja, sillä olen kuullut Ishiguron olevan loistava kirjailija. Jää nähtäväksi, millainen tästä lukukokemuksesta tulee.